Yksinkertaisuus
Thanissaro Bhikkhu – syyskuu 2001
Kun kuuntelet dharmapuhetta, älä kuuntele puhetta. Keskity meditaatioon niin paljon kuin voit. Anna sille 99 prosenttia huomiostasi ja jätä puheelle vain pieni osa.
Puheen tarkoitus ei ole häiritä meditaatiotasi, sen tarkoitus on toimia aitana. Niin, että kun mieli jättää hengityksen se törmää puheeseen ja kääntyy takaisin hengityksen pariin. Jos puheessa on mitään, mikä on olennaista meditaatiota varten, se tulee suoraan sisään ja jää kaikumaan mieleen, ilman että siihen tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota. Ja jos se ei ole olennaista meditaation kannalta, sitten et haluaisi kuulla sitä muutenkaan. Se saattaa olla olennaista jollekin muulle. Jos se ei ole olennaista kuulijoille, niin sitten luultavasti puhujalle.
Anna siis puheen olla ja keskity mahdollisimman paljon sisään- ja uloshengitykseen. Ja päästä irti kaikista ajatuksista siitä, kuinka viime meditaatio sujui, tai miten se meni eilen tai viime viikolla. Keskity vain siihen mitä on tässä, juuri nyt. Tämä on tärkeä osa harjoitusta, että päästää irti huolista siitä, kuinka hyvin tai huonosti aiemmin on mennyt. Nuo asiat muodostuvat esteiksi nykyhetkelle. Sama pätee myös odotuksiin siitä, millainen tämänpäiväinen meditaatio on. Siitäkin muodostuu este sille mitä tekee juuri nyt.
Meditaatio on tekemistä. Aivan liian usein yritämme etsiä kokemusta. Me haluamme kokemuksen jossa on helpotuksen tunnetta, tai nautintoa. Mutta Buddhalle polttopiste harjoituksessa on toimia taitavasti, olla läsnä ja tarkkaavaisena, olla palava harjoituksessa, löytää se piste jossa kaikki on aivan kohdallaan. Kun puhutaan keskitiestä, ”keski” vittaa yrittämisen määrään suhteessa jokaiseen hetkeen, joskus saattaa tarvita paljon yrittämistä, joskus vain hyvin vähän. On tuotava juuri se määrä yrittämistä, joka on tarpeen. Tähän asenteeseen on pyrittävä. On oltava valmis juuri siihen mitä tarvitaan.
Ja on oltava käsitys siitä, mitä juuri nyt voidaan tehdä. Joskus oivaltaa, selvä, nyt kykenen vain pieneen keskittymseen, vaatimattomaan huomioon, on siis pidettävä siitä kiinni. Älä heitä sitä menemään, vain koska se ei täytä kriteerejäsi. Kuten Ajaan Lee sanoo: ”Suuret asiat tulevat pienistä asioista.” Ja joskus hyvin pienet voitot ynnääntyvät. Voi olla läsnä tämän hengityksen kanssa, ja sitten seuraavan ja taas seuraavan. Ja vaikka se ei ehkä tunnu kovin rauhallisesta tai tukevalta, se on kuitenkin parempi kuin ärsyyntyä ja todeta ”No tästä nyt ei tule yhtään mitään, tämä on kamalaa.” ja siten menettää kaikki rauha.
Ota aina vain yksi askel kerrallaan, oli tuo askel mikä hyvänsä. Jos on astuttava jonnekin korkealle, ok, sitten astutaan korkealle. Jos se on askel tasaisella maalla, sitten otetaan askel tasaisella maalla. Mutta on aina otettava se askel, jota tarvitaan, riippumatta siitä vastaako se odotuksia siitä missä haluaisit olla juuri nyt. Se ei ole olennaista. Olennaista on että olet tässä, teet sen mitä tarvitaan, teet parhaasi tässä tilanteessa.
Ja samalla kun seuraa näitä pienen pieniä askelia, ne alkavat saada syvyyttä, voimaa ja luotettavuutta. Jos niitä arvioi suhteessa siihen, millaisia toivoisi niiden olevan, päätyy helposti heittämään kaiken menemään. Jos heittää kaiken menemään, mitä jää jäljelle? Ei mitään. Keskittyminen alkaa muodostua hyvin pienistä osista, jotka eivät ehkä tunnut juuri miltään, mutta ne ovat tyhjää parempia. Olennainen osa taidosta liittyy siihen kuinka vain olla noiden pienten osien kanssa. Siinä kaikki mitä tarvitaan, on vain oltava niiden kanssa. Ne eivät ehkä ole kovin vaikuttavia, niihin ei ehkä liity välkkyviä valoja tai muuta mitä olet aiemmin kokenut, mutta ne ovat alku, ne ovat siemeniä. Jos vietät aikaa niiden kanssa ja ruokit niitä ne kasvavat.
Tämä on viisaan ihmisen merkki: hän tekee parhaansa niillä olosuhteilla, jotka ovat tarjolla. Se saattaa olla paljon, tai vähän, mutta se on mitä on. Se saattaa muuttua päivästä toiseen, joten on oltava tarkkana tämän suhteen, on oltava herkkänä. On hyväksyttävä ne vaikeudet kussakin tilanteessa ja tehtävä parhaansa.
Aloita siis siitä keskittymisestä, mitä sinulla sattuu olemaan, jos se tuntuu vähältä, älä vähättele sitä sen vähäisyydestä. Työskentele sen kanssa. Huolimatta siitä millainen mukavuuden tunne hengitykseen liittyy, voit vain olla sen kanssa. Jos se ei tunnu olevan kaikkein mielyttävin hengitys mitä olet ikinä kokenut, niin okei, ei se mitään, voit työstää sitä, nämä asiat kyllä kehittyvät. Jos annat niille aikaa, ne kehittyvät. Jos puussa on hedelmä, vaikka se olisi hyvin pieni, kova, vihreä hedelmä, jos jatkaa kastelua, lannoittamista, kaikkien olosuhteiden hoitamista, niin seuraukset kyllä pitävät itsestään huolta.
Yritä pitää kaikki yrityksesi tässä. Toisin sanoen, älä ajattele mennyttä, älä odota tulevaisuutta. Näin se, mitä sinulla on, saa tilaisuuden kasvaa. Tämä on hyvin yksinkertainen periaate, mutta meillä on taipumus unohtaa se. Mutta meditaatio toimii pitämällä asiat yksinkertaisina.
Katso mitä kysymyksiä Buddha kehottaa meitä kysymään, ne ovat hyvin yksinkertaisia: ”Missä on epämukavuutta ja kärsimystä juuri nyt?” Ja ennenkuin käydään kärsimysten pariin, kysy: ”Minne mieli voi asettua juuri nyt?” Jos mieli ei ole asettunut mihinkään, jos se ei tunne oloaan mukavaksi, niin se ei voi nähdä mitään selkeästi. Ja joskus ainoa paikka johon se voi asettua rauhaan on tavanomaisiin kehotuntemuksiin jossain osassa ruumista. Tee näin, ja kun asiat alkavat kasvaa, kun ne muuttuuvat tukevimmiski ja rauhallisemmiksi, esitä yksinkertaisia kysymyksiä, ”Missä täällä on kärsimystä tai hankaluutta?”
Tämä on kysymys johon seitsenvuotiaskin voi vastata, tai ainakin seitsemänvuotias voi käsittää tämän kysymyksen. Työskentele siis näin. Buddhan ajoilta on tarinoita täysin vapautuneista arhanteista jotka olivat seitsemän vuoden ikäisiä. He eivät työstäneet vaikeaselkoisia filosofisia argumentteja, he vain käsittelivät hyvin selkällä tavalla sitä, mitä heidän mielissään tapahtui. Kysymykset olivat heille tarpeeksi yksinkertaisia, ja he tutkivat niitä tyytyväisinä. ”Missä on hankaluutta? Mitä ylimääräistä teet, joka lisää tuota hankaluutta?” Kun sen näkee, siitä voi päästää irti. Näin havainnon voima muuttuu yhä tarkemmaksi ja yhä hienovaraisemmaksi. Mutta olennainen kysymys on sama, hienovaraisuuden tasoista riippumatta.
Niinpä, kun pidämme asiat yksinkertaisina, meditaatiosta tulee aina vain helpompaa. Ja juuri tällaisen tutkimisen avulla voimme nähdä mielen temppujen lävitse. Mielellä on taipumusta aina vain abstraktimpaan ajatteluun ja haluun päästä käsittelemään hienolta kuulostavia ajatuksia. Se on kuin keisarin uudet vaatteet. Se joka on valmis sanomaan: ”En ymmärrä tätä, tässä ei ole mitään järkeä.” voi nähdä temppujen ja kieltämisen lävitse.
Ne asiat joita ymmärrämme, ne asiat joita luulemme tietävämme tai joista haluamme antaa vaikutelman että tiedämme niistä jotain, meidän on katsottava niiden taakse. Kysy noita yksinkertaisia kysymyksiä: ”Onko se todella niin? Tiedätkö tämän todella varmasti? Mitä se oikeasti merkitsee? Onko tämä hyödyllinen tapa ajatella?” Kysy vain siis näitä hyvin yksinkertaisia, suoria kysymyksiä ja ne auttavat selvittämään mielen hämmennystä.