Hyvä ja huono meditaatio
Thanissaro Bhikkhu
Helmikuuta, 2008
Meditaation on tarkoitus toimia. Sen on tarkoitus saada jotain aikaan. Sen takia sitä tehdään. Miksi saatamme kuulla että ei ole olemassa mitään hyvää tai huonoa meditaatiota? Yksi syy on, että kun aloittaa meditaation ei pysty arvioimaan mikä on hyvää ja mikä huonoa. Tämä on kaikkien meditoijien ongelma. Jos ei tunne mielen maastoa, ei erota eteenpäin vievää askelta taaksepäin vievästä. Ja jos on kietoutunut itsekeskeisyyteen, se tekee asioista vielä vaikeampia. Se mikä näyttää askeleelta eteenpäin saa meidät paisumaan ylpeydestä ja tekee meistä välinpitämättömiä. Ja jos näyttää siltä että olemme ottaneet askeleen taaksepäin, masennumme. Tai sitten kiellämme että niin on käynyt.
Tämän takia, aivan alussa kehotetaan olemaan arvioimatta meditaatiota. On vain toimittava. Tämä on erityisen totta jos kyseessä on paikka jossa kaikille opetetaan meditaatiota heti kun he ovat päässeet ovesta sisään. Ei voida olettaa että ihmisillä on kypsyyttä tai tarvittavaa kokemusta arvioimaan meditaatiotaan. Mutta ihanteellisesti pitäisi pyrkiä kehittämään ominaisuuksia joiden avulla kykenee arvioimaan meditaatiotaan taitavasti.
Meditaatio-opettajan tehtävä on saattaa meidät asemaan jossa emme enää tarvitse meditaatio-opettajaa. Puhuin erään ystävän kanssa muutama päivä sitten, ja hän sanoi että ihmisiltä menee kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta siihen että pystyvät arvioimaan omaa meditaatiotaan. Tämä tuntui pelottavalta, koska jos ei kahdenkymmenen vuoden päästä tiedä edistyykö vai ei, niin sitten meditaatiossa on jotain vikana. Meditaation tulisi kehittää mielen taitoja ja ominaisuuksia jotka auttavat meitä arvioimaan omaa kehitystämme.
Alussa on hyvä istua vain, tuli mieleen mitä hyvänsä. Sillä yksi asenteista joita meditaatiossa tarvitaan, on kärsivällisyys. Sitä voi vain istua, tapahtui mitä hyvänsä. Näytti hyvältä tai huonolta, sen kanssa voi vain istua. Sitä voi seurata. Tarkoituksena ei ole vain istua ja sanoa itselleen ” No tämän paremmaksi se ei ikinä muutu, voin siis aivan hyvin hyväksyä tämän ja olla tyytyväinen siihen.” Tämä on varsin periksiantava asenne. Kärsivällisyyden tarkoitus on, että kykenee seuraamaan asioita ja oppimaan niistä. Mitä kärsivällisempi on, sitä enemmän pystyy näkemään, kun kykenee vain istumaan minkä tahansa asian kanssa.
Tämän takia Buddha opetti Rahulaa meditoimaan elementtien kanssa. Tee mielestäsi kuin vettä, tuulta, tulta, maata. Näillä asioilla ei ole mieltymyksiä. Ne huuhtelevat kaiken pois, hyvän tai huonon. Puhaltavat kaiken pois, hyvän tai huonon. Polttavat kaiken, tai hyväksyvät kaiken mitä niiden päälle heitetään ilahtumatta ja vailla vastenmielisyyttä. Ne eivät tee päätöksiä siitä mikä on mukavaa ja mikä ei. Tarkoituksena ei ole tehdä mielestä mutapaakkua. Tarkoituksena on auttaa mieltä näkemään mitä tapahtuu- vakaasti, jatkuvasti ja pitkän aikavälin ylitse. Tarkoituksena ei ole vain havaita asioiden katoavaisuus, vaan myös että tuohon katoavaisuuteen liittyy tietty kuvio. Tuo kuvio on nähtävä syystä seuraukseen ja seurauksesta syyhyn. Tätä varten katseen on oltava vakaa ja jatkuva.
Se on kuin mittauslaitteet tieteellisessä kokeessa. Ensiksikin on tärkeää että laitteet ovat vakaalla pöydällä, vakaalla lattialla, vakaassa rakennuksessa ja vakaalla maalla. Näin, jos neula värähtää vähän, se liittyy jollain tapaa tutkimukseen. Se ei johdu pöydän keikkumisesta, talon horjumisesta tai maan liikehdinnästä. Tämän lisäksi neulan on piirrettävä jatkuvaa käyrää. Ei ole suotavaa että kello yhden ja viiden välillä on tauko. Tämä koe tapahtuu pitkällä aikavälillä ja sen on hyvä olla käynnissä 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa. Tällaista vakautta ja jatkuvuutta mielessä tarvitaan, jotta voi nähdä mitä tapahtuu. Niin että kun asiat ovat hyviä, huonoja tai yhdentekeviä, niitä voi vain seurata.
Toinen ominaisuus joka tekee hyvän tarkkailijan on rehellisyys: tuli mieleen mitä hyvänsä, se voidaan myöntää. Mitään ei tarvitse kieltää, eikä myöskään kaunistella tai tehdä siitä jotain mitä se ei ole.
Tämä on perusta todella tieteelliselle asenteelle meditaatiota kohtaan. Joskus saattaa kuulla että tietyt metodit ovat tieteellisiä, niissä kaikki on jo selvitetty, jokainen askel on jo tiedossa ja harjoittajan tarvitsee vain seurata noita askelia. Kysymykset ja vastaukset ovat valmiina korteilla ja opetuspuheet seuraavat yhdenmukaista standardia. Kaikki laitetaan saman prosessin läpi. Tämä on tieteellistä samaan tapaan kuin liukuhihna on tieteellinen, mutta se ei vielä tarkoita että liukuhihnan työntekijät olisivat asenteiltaan tieteellisiä, tai että he ymmärtävät mistä on kyse. Prosessi on liian mekaaninen. Tämä ei ole sitä tiedettä jota Buddha opetti. Hän opetti kokeilemaan, kuinka iloita asioiden oivaltamisesta, niin että joskus tekee mitä kehotetaan meditaatiossa, ja joskus tekee mitä ei kehoteta, niin että voit nähdä mitä tapahtuu.
Sitten kun nämä rehellisyyden ja kärsivällisyyden ominaisuudet ovat hallinnassa, voi alkaa leikkiä. Kurt Vonnegut huomautti joskus että tiedemiehet ovat kuin pikkulapsia, ja pikkulapset leikkivät mielellään. Tiedemiehetkin leikkivät mielellään. He hankkivat apurahoja ja tukia niin että he voivat leikkiä oikein kunnolla. Ja tietenkin toivomme että heidän leikkinsä tulee kannattamaan. On olemassa kokonaisia tieteenaloja joiden käytännöllinen kannattavuus ei ole heti ilmeistä. Mutta on hyvä että ihmiset tekevät kokeitaan ja yrittävät selvittää asioita, sillä koskaan ei tiedä mikä tutkimuslöytö tulee olemaan arvokas.
Tämä kaikki pätee myös meditaatioon. Kun Buddha opetti, hän opetti tekniikoita jokta ovat avoimia kysymyksille. Kaikki ei ollut selvää ja varmasti kartoitettua, tai että tarvitsisi vain seurata ennalta määrättyjä askelia. Hän pyrki herättämään kysymyksiä mielessä: kuinka hengittää niin että keho rauhoittuu. Oletko tietoinen koko kehosta hengittäessäsi? Kun on vastannut Buddhan kysymyksiin voi alkaa kysyä omia kysymyksiään. Jaloissa on kipua, kuinka hengittää niin että se minimoi kivun, tai ainakin niin ettei koe oloaan uhatuksi kivun takia? Olen usein havainnut omassa harjoituksessani että jokin tietty tukos kehossa saattaa tehdä meditaatiosta todella mielenkiintoista. Kerran, ensimmäisen vuoteni aikana, minulla oli ongelma jalassani. Käytin tunteja hengittäen eri tavoin, että voisin nähdä kuinka se vaikuttaa jalan kipuun, ja opin siitä enemmän kuin kasasta Dhammakirjoja.
Tämä on siis Buddhan lähestymistapa meditaatioon. Hän varmistaisi että henkilökohtaiset ominaisuudet ovat kohdallaan ja että harjoittaja voi luotettavasti tehdä omia kokeitaan ja tulkita tuloksia suurinpiirtein objektiivisesti, ja sitten hän päästäisi harjoittajan irti. Joskus, kuten tieteellisissä kokeissa, sitä saattaa seurata jotain tutkimuskysymystä joka ei johda mihinkään. Sitten on seurattava muita kysymyksiä, ja jälleen muita, kunnes löytää jotain joka todella avaa asioita mielessä.
Tässä siis vaikutelma hyvästä ja huonosta meditaatiosta alkaa olla käytännöllinen. Eräässä mielessä, joka meditaatio on hyvä jos tuo oikean asenteen siihen ja näkee sen oppimismahdollisuutena. Tällä lähestymistavalla huono on huonoa vain siinä mielessä että tietty kysymys ei johda sinne minne sen haluaisi, tai että tietty lähestymistapa ei johda ymmärrykseen. Mutta jos alkaa käydä huolimattomaksi, alkaa olettaa asioita joita ei pitäisi olettaa, tai tuntea olonsa varmaksi siitä mikä onkin epävarmaa – toisin sanoen, alkaa tehdä niitä virheitä joita huono tiedemieskin saattaisi tehdä, tällainen meditaatio on huonoa.
Joskus sen saattaa havaita. Joskus on tapauksia, jolloin pitkänkin meditoimisen jälkeen on tarpeen puhua asioista opettajan kanssa. Mutta jos halua päästä siihen että voi itse arvioida asioita järkevällä tavalla, siis niin ettei ole tuomitseva vaan että käyttää arviointikykyään viisaasti, tarkasti, täsmällisesti ja todellisella ymmärryksellä. Silloin on vastuussa omasta meditaatiosta. Ja kun kerran hyväksyy tuon vastuun, sitä tulee paljon varovaisemmaksi, paljon kypsemmäksi. Sitä ei sokeasti toivo että jokin metodi itsessään vie loppuun asti. Metodi voi kantaa loppuun asti jos on tarkkana ja valppaana siinä kuinka soveltaa metodia. Silloin meditaatiosta tulee hyvää.