Kunnioitus keskittymistä kohtaan

Kunnioitus keskittymistä kohtaan

Thanissaro Bhikkhu

Kunnioitus keskittymistä kohtaan on kaksitahoista: kunnioitusta omaa, sekä muiden ympärillä olevien keskittymistä kohtaan.

Oman keskittymisensä kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että todella arvostaa mielen pieniä hiljaisia hetkiä. Ne ovat asioita joihin emme yleensä kiinnitä huomiota. Olemme kiinnostuneempia mielessä olevista ajatuksista, siitä mitä ajattelemme siitä tai tästä, ja ne hetket jolloin mieli lepää ajatusten välissä eivät vaikuta kovinkaan mielenkiintoisilta.

Meditaation alussa olennainen taito on kuinka huomata ne. Kun päästää irti tietystä ajatuksesta, tietystä mielen luomuksesta, mieli vapautuu tuosta ajatuksesta ja tästä syntyy hetki tyyneyttä. On tärkeää pyrkiä arvostamaan noita hetkiä, ja antaa niille tilaa niin että ne yhdistyvät. Vaikka mielen takanurkissa saattaakin olla ajatusten mutinaa, huomio ei kuitenkaan kiinnity tähän. Huomio kiinnittyy tyyneyteen. Sille annetaan tilaa. Siihen kiinnitetään huomiota. Sen kanssa ollaan varovaisia.

Palin kielessä on sana citta. Sen yksi merkitys on mieli, mutta toinen taas on määrätietoisuus. On oltava todella määrätietoinen näiden asioiden suhteen. Kiinnitä huomiosi tyyniin hetkiin. Anna niille täysi huomiosi. Anna niille tilaa kasvaa, niin ettet astu niiden ylitse.

Useimmat meistä, silloin kun meditoimme, etsiskelevät välkkyviä valoja ja kirkkaita visioita, todella erikoisia mielentiloja. Meidän on muistutettava itseämme että välkkyvät valot ovat useimmiten kasinojen ympäristössä. Ne ovat melko epäluotettavia paikkoja mennä. Ne mielen ominaisuudet joihin voi todella luottaa ovat enemmänkin kuin ruohoa polulla, koska siellä ruohonkorsien joukossa on pieniä lupaavanoloisia puuntaimia. Pieniä tammentaimia, kuusentaimia – mitä tahansa. Jos niille antaa tilaa, lannoitetta ja vettä, ja varmistaa etteivät ötökät syö niitä, ne alkavat kasvaa. Se mikä ei näytä kovin lupaavalta alussa yhtäkkiä muodostuukin suureksi mielen suojaksi.

Se että kunnioittaa keskittymistään tarkoittaa että elämä on järjesteltävä uudelleen. Katso kuinka mielen energia valuu viemäriin, kuinka keskittyminen kuluu loppuun suhteessa siihen mitä lukee, kuuntelee, katsoo TV:stä ja niiden ihmisten kautta joiden kanssa viettää aikaa. On katsottava tarkasti omaa elämäänsä ja tutkittava johtaako se keskittymiseen vai ei, johtaako se mielen terveyteen vai ei, ja on oltava valmis tekemään muutoksia. Altista mieli yhä vähemmille häiriötekijöille, vähemmille häiriötekijöille jotka yllyttävät ahneutta, vihaa ja harhaa, niin että mielellä on tilaa kerätä voimiaan, niin ettei se aina joudu kilpailemaan vähäisillä energiavaroilla. Toisin sanoen, on opittava säästämään voimavarojaan niihin asioihin jotka ovat todella tärkeitä.

On tarina kiinalaisesta kamppailulajien mestarista, jonka oppilaat menivät esittämään taitojaan metsän keskellä olevaan paviljonkiin. Sinne vievän tien vieressä oli aasi, ja aasi oli tunnettu ilkeydestään. Se potki mieluusti ihmisiä jotka kulkivat ohitse tietä pitkin. Niinpä nämä taistelulajien oppilaat tulivat niille main ja sanoivat: ”Hei, kokeillaan taitojamme tuohon aasiin ennen kuin mennään paviljonkiin.”

Ensimmäinen oppilas meni aasin luo, kokeili yhtä asentoa ja aasi potkaisi hänet tien toiselle puolelle. Toinen oppilas sanoi ”Äh, ei sitä noin tehdä, senkin ääliö, näin se pitää tehdä!” Hän meni aasin luo ja otti toisen asennon mutta aasi potkaisi hänetkin tien toiselle puolelle. Lopulta kaikki oppilaat potkittiin tien yli, huolimatta siitä minkälaisen asennon he ottivat. Niinpä he kokoontuivat keskustelemaan ja sanoivat ”Mitä mestari tekisi?”

No, mestari seurasi heidän perässään, joten he piiloutuivat tien vierustalla kasvaviin pusikoihin tarkkaillakseen häntä. Saapuessaan aasin luo mestari piti siihen hyvän etäisyyden ja kiersi sen ympäri kaukaa.

Hyvän soturin merkki on että tietää mihin taisteluihin kannattaa ryhtyä ja mitkä kannattaa jättää rauhaan. Ei kannata hyökätä kaiken kimppuun kerralla. On katsottava omaa vahvuuttaan, katsottava ongelmia, sitä mikä on todella tärkeää ja mihin kannattaa käyttää voimiaan ja energiaansa ja säästää ne tärkeisiin asioihin. Opetella olemaan haaskaamatta niitä.

Toinen puoli kunnioituksesta keskittymiseen on suhteessa muihin ihmisiin. Meillä täällä luostarissa ei ole sääntöä joka kieltäisi puhumisen. Mutta on viisasta pitää puheensa minimissään. Tämä on paikka jossa, jos ihmiset haluavat hiljentyä, on meidän syytä kunnioittaa heidän haluaan hiljentyä ilman että he joutuvat sitä erityisesti selittelemään. Toisin sanoen, he tulevat ruokailemaan, he haluavat syödä, he haluavat syödä hiljaisuudessa, heidät on syytä jättää rauhaan.

On hyvää harjoitusta tarkkailla vain omaa puhettaan. Jos on tehnyt säännön olla puhumatta mitään, mieli voi vain jatkaa lörpöttelyä itsekseen, lörpötellen kaiken aikaa, täyttääkseen tilaa. Mutta jos on lupa puhua, on myös syytä pyrkiä viisaaseen puheeseen. Ajaan Fuangilla oli tähän hyvä sääntö. Hän sanoi ”Ennen kuin puhut, kysy itseltäsi ‘Onko tämä tarpeellista?’ Jos ei, älä sano sitä.”

Kun aloin soveltaa tätä sääntöä omaan puheeseeni, huomasin sen vähentävän puheen määrää 95%. Sitä huomaa että suurin osa lörpöttelyä on sitä itseään: tarpeetonta lörpöttelyä. Se täyttää tilaa, kuin pakkaustäyte joka on styroksia tai sanomalehtipaperia.

Ongelma tässä tilan täyttämisessä on se, että usein se mikä ilmestyy mieleen tulee suusta ulos ilman että sen seurauksia on ajateltu. Suuri osa ongelmallisesta puheesta koostuu asioista joita ei varsinaisesti ollut tarkoitus sanoa, mutta jostain syystä ne tuli silti sanottua.

No, on siis syytä osoittaa kunnioitusta myös muiden ihmisten keskittymistä kohtaan. Näin se, että täällä on paljon ihmisiä muodostuu tueksi sen sijaan että se olisi haitta. Monet huomaavat että kun istuu huoneeseen joka on täynnä meditoijia on paljon helpompaa keskittyä. Mutta sitten jos lähtee huoneesta ja kaikki alkavat lörpötellä, se tuhoutuu.

Osoita siis kunnioitusta keskittymiselle, sillä se on myös perustavanlaatuista kunnioitusta mieltä kohtaan. Kaikki muut hyvä ominaisuudet, kuten erottelukyky ja vapautuminen riippuvat keskittymisestä. Se että osoittaa kunnioitusta keskittymistä kohtaan on sitä että osoittaa kunnioitusta halulle todelliseen onneen. Osoita kunnioitusta sille että muutkin haluavat pyrkiä todelliseen onneen. Tämä on polku. Buddha kerran sanoi että oikea keskittyminen on polun sydän. Muut seitsemän osatekijää ovat sen edellytyksiä, jotka auttavat sen etenemisessä ja antavat sille voimaa, mutta keskittyminen on sen sydän.

Pitäkää tämä mielessänne. Yritä ylläpitää sydäntä, älä anna sen lakata lyömästä, sillä sitä on vaikea saada käyntiin uudestaan. Jos se ei hakkaa tasaisesti, siitäkään ei ole paljoa hyötyä. On pyrittävä vakaaseen keskittymiseen josta muodostuu tausta, ja peruskeskus mielelle.

Me yritämme työstää keskittymistä joka on avara sekä keskittynyt. On yksi polttopiste jossa huomio pääasiallisesti lepää, mutta tietoisuuden pitäisi täyttää koko keho. Näin ei ole piilossa olevia nurkkauksia, ei paikkoja joissa kiistäminen tai muut epärehelliset mielen tavat voivat piiloutua.

On pyrittävä avaruuteen jossa ajatukset voivat ilmetä mielessä ilman että keskittyminen tuhoutuu. Jos haluaa, on voitava katsella kun ne ilmestyvät ja katoavat, mutta keskittyminen perustana pysyy, sitä samadhi tarkoittaa; mieli joka on vakaa, jolla on tukeva jalansija.

Tarvitaan siis keskittymistä jossa on tilaa asioiden tulla ja mennä. Voit ajatella tietoisuuttasi laajana ruutuna, niin kuin hyttysverkkona ikkunassa. Verkko jonka läpi ilma voi kulkea. Se on hyvin hyödyllinen mielikuva kun istuu melun keskellä. Melua vastaan voi yrittää kamppailla tai sitä voi vastustella, mutta tämä tuhoaa keskittymisen ja muuntaa sen pelkäksi taisteluksi. Mutta asiat muuttuvat helpommiksi jos ajattelee tietoisuuden suureksi verkoksi täynnä reikiä joiden lävitse äänet voivat kulkea ilman että niihin tarvitsee reagoida. Siinä on paljon vähemmän kamppailua. Keskittymisessä on tarpeeksi tilaa että asiat voivat tulla ja mennä sitä tuhoamatta.

Tämä pätee myös ajatuksiin, ne voivat tulla ja mennä, mutta niiden sisältöön ei tarvitse sekaantua, ei tarvitse osallistua noihin ajatuksissa oleviin pienoismaailmoihin.

Tällainen keskittyminen muodostaa perustan erottelukyvylle. Toisin sanoen, voi alkaa analysoida keskittymistä. Voit ajatella, mutta se ei vielä lyö keskittymistä perustaltaan. Kun Buddha puhui keskittyneestä mielestä, hän käytti sanoja ”mahagattam cittam”, tämä tarkoittaa laajentunutta mieltä. Ei kapeaa mieltä. Se on laajentunut mieli. Tällainen keskittyminen auttaa erottelukyvyn synnyssä, joka antaa polun osatekijöiden kehittyä.

Sinun mielesi voi laajeta tuohon tapaan, keskittymisesi voi avartua tuolla tavoin, mutta on aloitettava pienestä. Kuten minkä tahansa suuren ja vakaan kanssa. Hämmästyn aina Californian punapuista, niiden siemenet ovat pikkuruisia, mutta kun yksi niistä alkaa itää siitä voi tulla jättiläismäinen ja kunnioitusta herättävä puu.

Sama pätee keskittymiseen. Meillä kaikilla on jonkin verran keskittymistä. Kaikilla on hetkellistä keskittymistä. Keskittymisen harjoittaminen tarkoittaa että tunnistaa tuo hetket ja antaa niille tilaa niin että ne voivat kasvaa ja saada voimaa, niin että ne yhdistyvät ja niistä tulee mielen luonnollinen koti.

Kodit tarvitsevat kestävän ja suuren perustan etteivät ne kellahda nurin, ja juuri sellaista keskittymistä tarvitaan. Jos kunnioitat keskittymistäsi voit saada juuri sellaisen perustan.