Tarinoiva mieli
Olemme kaikki lukeneet, kuinka meditaatioharjoitus voi purkaa vaikutelman itsestä, kun alamme tarkkaavaisesti tutkia niitä asioita, joiden ajattelemme olevan minä tai minun. Kun alkaa meditoida, pitäisi päästää irti menneestä ja tulevasta, tulla tähän hetkeen ja yksinkertaisesti tarkastella sitä kuinka asiat ilmenevät. Mutta joistakin menneisyyksistä ja tulevaisuuksista on helpompaa päästää irti kuin toisista. Vaikka onnistuisikin päästämään niistä irti meditaation ajaksi, niihin on palattava ja niiden kanssa on elettävä, kun lopettaa meditoimisen.
Kaikki nämä elämämme narratiivit, nämä tarinat, joita kerromme itsellemme, jos vain voisimmekin päästää niistä irti ja antaa niiden olla, elämästä tulisi todella helppoa. Meditaatiokin olisi helppoa. Mutta jotkut tarinat ovat toisia tahmeampia. Me tiedämme, että Buddhan opetuksiin kuuluu olennaisesti se, että oppii päästämään irti monista asioista, mutta joissakin tapauksissa, ennenkuin voi päästää irti, on opittava taitavaksi. Nuo tarinat, joita kerromme itsellemme omasta elämästämme, kuuluvat niihin asioihin, joiden kanssa on tultava taitavaksi. Muuten sitä saattaa lopettaa mukavan rauhallisen meditaation ja joutua kohtaamaan saman kurjan tarinan aina uudelleen. Sitä huomaa, että sotkeentuu siihen kerta toisensa jälkeen. Tai sitten havaitsee, ettei edes pääse meditaatioon sisälle, koska vaikka kuinka yrittäisi päästää irti tarinastaan, se onkin tarttunut omaan käteen kiinni.
Niinpä suuri osa meditaatiosta on, ei vain hengityksen tarkkailua, mutta – jos havaitsee että on muodostunut jonkinlainen pakkomielle johonkin tarinaan, joka aiheuttaa ahneutta, vihaa, harhaa, pelkoa, mitä tahansa – oppia suhtautumaan tuohon tarinaan, oppia kuinka kertoa itselleen uusia tarinoita. Oppia korjauksia vanhoihin tarinoihin. Yksi tavanomaisista keinoista tehdä näin, on kontemploida aiemmin resitoimaamme tekstiä, kehittää ystävyyden, myötätunnon, ilon ja tasapainon täyteisiä ajatuksia. Yritä kehittää näitä asenteita suhteessa noihin tarinoihin, niin että voit kertoa itsellesi uusia tarinoita, joista on helpompi päästää irti, tavalla joka tuntuu vapauttavalta.
Toisin sanoen, älä torju tarinoita. On opittava punomaan uusi tarina, ja sitten, jossain vaiheessa tarinaa on aika rauhoittua ja ryhtyä meditoimaan. Näin tarinalta voi saada rauhan. Kun lakkaa meditoimasta, tarina saattaa yhä olla olemassa, mutta se ei ole sellainen tarina, joka ärsyttää meitä. Se on muotoiltu uudelleen.
Opettele siis yhä taitavammaksi niiden tarinoiden kanssa joita kerrot mielessäsi, aloita hyväntahtoisella asenteella. Aivan ensimmäiseksi, aloita hyväntahtoisuudella itseäsi kohtaan. Sitä oivaltaa, että jos istuu täällä, ja kertoo itselleen huonoja tarinoita aina uudestaan, aiheuttaa itselleen kärsimystä. Haluatko, että joudut kärsimään? No et tietenkään. Haluatko että muut kärsivät? Ehkäpä haluatkin. Sitä saattaa ajatella ihmisiä, jotka ovat tehneet vääryksiä meitä kohtaan, ja kuinka mukavaa olisikaan nähdä, kuinka he saavat ansionsa mukaan. Näissä tapauksissa on syytä kysyä, mitä heidän käsimyksillään saavutettaisiin. Heidän kärsimyksistään ei ole mitään hyötyä sinulle. Se, että toivoo muiden kärsivän, aiheuttaakin itselle kärsimyksiä ja häiritsee meditoimista.
Eli tarvitaan tarina, johon voi itse olla tyytyväinen ja jossa muut ovat tyytyväisiä. Se olkoon toiveemme. Tämä on perusta muille jumalaisille mielentiloille.
Joskus kohtaa tilanteita joissa ihmiset vahingoittavat itseään, vahingoittavat sinua ja vahingoittavat muita. Silloin tarvitaan myötätuntoa. Ajatellaanpa asiaa, sitä todella toivoo että he voisivat lopettaa mitä ikinä tekevätkään. Ja tietenkin samaa pätee sinuun itseesi. Kun satuttaa muita, toivoo myös, että kykenisi lopettamaan sen. ”Olisi hyvä jos tuo vaikeus voisi olla tapahtumatta, olisi hyvä jos noiden ihmisten ei tarvitsisi kärsiä.” Muistuta itseäsi tästä asenteesta.
Mitä iloon tai kiitollisuuteen tulee, on syytä muistaa oma hyvyytensä, muiden hyvyys sekä ne asiat joita on itse tehnyt joiden ansiosta ansaitsee olla onnellinen, sekä ne asiat joita muut ovat tehneet joiden ansiosta he ansaitsevat olla onnellisia. Ei tarvitse olla kateellinen tai pahansuopa heidän onnestaan tai vähätellä heidän hyviä puoliaan.
Viimeiseksi tyyneys ja tasapaino. Joskus vain huomaa, kuinka jotkut asiat ovat meidän hallintamme ulkopuolella: vaikka kuinka tuntisi hyvää tahtoa muita kohtaan, vaikka kuinka tuntisi myötätuntoa ja myötäiloa heidän puolestaan, jotkut asiat ovat yksinkertaisesti meidän vaikutuksvaltamme ulottumattomissa. Ensinnäkin menneisyyttä on mahdotonta muuttaa, sitä kohtaan on kehitettävä tasapainoista asennetta. Entä mitä Buddha neuvoo meitä ajattelemaan jos haluamme kehittää järkkymätöntä tasapainoa; karman periaatetta. Vanha karma on vanhaa karmaa eikä sitä voi purkaa. Se, mikä on nyt tärkeää, on uusi karma, se mitä teet juuri nyt. Se taas voi muuttaa joitain asioita, mutta on olemassa myös asioita, jotka ovat uuden karman ulottumattomissa, pitkälti vanhan karman muodostaman jatkumon vuoksi. On ajateltava tätä ja kehitettävä järkkymätöntä tasapainoa niissä tapauksissa kun se on aiheellista.
Buddha ei väitä että järkkymätön tasapaino olisi parempi kuin muut kolme asennetta. On opittava mitkä tilanteet vaativat minkäkinlaista asennoitumista; hyväntahtoisuutta, myötätuntoa, myötäiloa tai järkkymättömyyttä. Näin järkkymättömyys ei ole vain passiivista hyväksyntää. Kyse on tärkeysjärjestyksen priorisoimisesta, sitä ettei haaskaa aikaa ja energiaa asioihin joille ei voi mitään ja keskittyä niihin asioihin joissa hyväntahtoisuus, myötätunto, ilo ja voivat vaikuttaa positiivisesti.
Näin voi tarkastella niitä tarinoita joita itselleen kertoo ja pyrkiä pumppaamaan niihin näitä asenteita, erityisesti karmaan liittyviä opetuksia. Ei ole vääryttä josta ei seuraisi rangaistusta, ei hyvyyttä josta ei seuraisi palkintoa. Näin karma yksinkertaisesti toimii. Näinpä meidän ei tarvitse kantaa tilikirjoja ympäriinsä siitä kuka teki mitäkin ja pelätä tilikirjojen kadotessa, että kyseinen henkilö ei saa ansioidensa mukaista rangaistusta. Karma pitää siitä huolen. Mutta muista, että se pitää myös sinusta huolta.
Kun tutkii sitä tyydytystä, joka seuraa taitamattomasta tarinankerronnasta, sen huomaa olevan melko kurjaa. Ei mitään mitä kukaan haluaisi. Ei mitään mikä kestäisi todella kriittistä tarkastelua. Kun huomaa tämän, on helpompi päästää irti. On muita asenteita, jotka saattavat meidät nykyhetkeen tavalla, joka tuntuu hyvältä, sen sijaan, että asettuisimme kärsivän uhrin rooliin. Eikä tarvita pahaa tahtoa ketään muutakaan kohtaan. Voi toimia tilanteen asettamien rajojen mukaan. Ja kun tulee se aika, että mieli tarvitsee lepoa ja sen pitää asettua aloilleen, sitten niin voi tehdä. Se on paras asia sillä hetkellä. Näin narratiivi voi johtaa nykyhetkeen.
On tarkasteltava minkälaisia asenteita kasvattaa mielessään ja varmistettava että ne ovat taidokkaita, koska tähän koko karman kysymys tiivistyy: se mitä tekee juuri nyt, on tärkeää. Menneillä teoilla saattaa olla jotain vaikutusta siihen mitä voi tehdä juuri nyt, mutta tämän hetken teot ovat niitä, millä on todella väliä. Ja mahdollisuus toimia taitavasti on aina läsnä. Kun menee huonosti, on hyväksyttävät ne menneiden tekojen tuloksina, mutta jos tajuaa että aiheuttaakin huonoa karmaa nykyhetkessä, siihen ei pidä suhtautua tyyneydellä. Sen on muututtava. Aina voi tehdä parhaansa missä tahansa tilanteessa, luottavaisena siitä, että toiminta kantaa hedelmää, että jos sanat ja teot ovat taitavia, tulokset tulevat myös olemaan hyviä
Tältä kannalta ei ole olennaista kuinka huono nykytilanne on, toivo elää siinä kuinka toimii tässä hetkessä. Mitä enemmän tätä miettii, sitä enemmän se tuo mielen tähän hetkeen. Ja silloin mieli on valmis meditaatioon.
Jos tutkii tekstejä, joissa Buddha puhuu menneisyydestä, jotkut niistä useita aikakausia sitten, monia maailmankaikkeuden kiertoja sitten tapahtuneita tapahtumia, joissa hän kertoo kuinka se tai tämä tapahtui, mikä oli sen ja sen alkuperä, pitkiä tarinoita menneistä elämistä, tai menneiden elämien muodostamista kierroista. Kaikki nämä tekstit päätyvät samaan periaatteeseen, siihen mikä muodosti nämä asiat ja mikä muodostaa myös tulevaisuuden, karman periaate. Ja missä karma muodostuu? Juuri tässä, juuri nyt. Kiinnitä huomiosi siis siihen.
Sama pätee kosmolgiaan. Kun Buddha kuvaa eri olemisen tasoja, keskustelut palaavat siihen mistä eri olennot tulevat. Ne tulevat mielestä, siitä mitä mieli tekee nykyhetkessä. Juuri tässä, juuri nyt.
Olivat tarinat mitä hyvänsä, kun kertoo niitä taitavasti ne saattavat meidät nykyhetkeen. Opettele siis hyväksi tarinankertojaksi, kerro itsellesi oikeita tarintoita, jotka saattavat sinut nykyhetkeen ja luovat luottamusta omiin kykyihin, jotka synnyttävät hyvinvointia, ja käsityksen siitä kuinka tärkeää on rauhoittaa mieli. Olivat tarinat millaisia hyvänsä, siitä huolimatta mitä ihmiset ovat tehneet, siitä huolimatta miten itse on toiminut, on olemassa keino suhtautua niihin, joka saa mielen rauhoittumaan. Pyrkimys löytää nuo keinot, siitä kaikissa näissä karmaan ja jaloihin mielentiloihin liittyvissä opetuksissa on kyse. On punottava uusia tarinoita, tarinoita joissa asenteet muuttuvat, uusia tarinoita jotka syntyvät juuri tässä, mahdollistaen läsnäolon tässä hetkessä, hyvinvoivana, selkeänä, keskittyneenä, läsnä ja tarkkaavaisena. Ilman, että mikään vetää menneisyyteen tai tulevaisuuteen, voi vain olla juuri tässä, juuri nyt, tietoisena tästä ja nyt, antaen mielen eheytyä tässä ja nyt.
Näin käytetään mielen tarinointikykyä, jotta se voidaan saattaa tilaan jossa tarinoista voidaan päästää irti ja vain katsoa sitä mitä jää. Opetellaan taitavaksi sen kanssa mitä on tässä ja nyt.
Tähän kaikki Buddhan opetukset tiivistyvät, tähän taitavuuden periaatteeseen. Kuinka taitavasti voi suhtautua kaikkiin niihin asioihin jotka tapahtuvat mielessä, oman hyvinvointinsa vuoksi, muiden ympärillä olevien hyvinvoinnin vuoksi? Meditaatio ei tarkoita, että leikataan pois jotain mielen ominaisuuksia. Mielen on kerrottava tarinoita, jopa arahantit voivat kertoa tarinoita, voivat pohtia menneitä ja tulevia. He ovat yksinkertaisesti oppineet toimimaan tavalla joka ei aiheuta kärsimyksiä. Ja se ei johdu ainoastaan siitä, että mieli tuodaan nykyhetkeen, se johtuu siitä että asioita on mietiskelty tietyllä tavalla, käyttäen Buddhan opetuksia välineinä taitavien narratiivien luomiseen. Anna kaikkien niiden tapojen, joilla mieli suhtautuu itseensä, suhteessa menneeseen, tulevaam, narratiiveihin, tarinoihin, maailmankatsomuksiin ja kosmologioihin – anna kaikkien näkemysten muodostua taitaviksi. Älä anna niiden johtaa kärsimyksiin.
Ajattele harjoitusta eräänlaisen kaikenkattavana mielen koulutuksena. Täällä ei olla vaan huomiokyvyn kasvattamisen tai hengityksentarkkailun vuoksi. Mielen on opittava taidokkaaksi kaikissa toimissaan. Ajaan Fuang sanoi minulle, kun palasin hänen luokseen ottaakseni uudelleen munkkivihkimyksen, että ollakseen meditoija, on oltava taitava kaikessa, ei vain siinä, että istuu paikallaan silmät kiinni.
Kaikkea on lähestyttävä mielenkiintoisena haasteena: ”Mikä onkaan taitavin tapa suhtautua tähän? Mikä on kaikkein paras tapa suhtautua tuohon?” Kun on omaksunut tämän asenteen, kun on kehittänyt tätä asennetta päivittäisessä elämässään, kun sitten ryhtyy meditoimaan, asiat muuttuvat paljon helpommiksi.
Alkuperäinen englanninkielinen teksti